Talvi tuli sitten vihdoin ja viimein ja tälle viikonlopulle sitä luntakin olisi luvassa. Jo tuo pieni määrä, mitä ollaan saatu taivaalta peittämään luontoa, on jo tuonut valoa siihen kauheaan pimeyteen, mikä tuntui haukkaavan matkaansa ihan kokonaan. Ja nyt tuo näky yläkerran ikkunoista on mitä suloisinta, lunta leijailee ilmassa ja pakkasta näytti olevan enään -14 astetta, jihuu, sehän on jo paljon vähemmän kuin aamulla!
Ajattelin nyt julkaista kuvia kaikesta pienestä, mitä on kesän ja syksyn aikana tässä sivussa värkkäillyt, maalisuti ja paukkupullo on olleet hyvässä käytössä, ja ai niin, on näitä lasten huoneitakin laitettu uuteen uskoon. Appiukkoni kyllä kysyi, että miksi, onko ne jo niin kuluneet :), ei toki, mutta aika aikaa kutakin ja kun kerran pitkän harkinnan jälkeen lapsesta tuntuu vieläkin, että huoneen värimaailma ei enää miellytä niin ei siinä muu auta kuin ottaa rissa käteen ja maalia seinään.
Nyt siis niitä tuunailuja ensi alkuun:
Ylimmäisessä kuvassa vanha ikkunanpoka on hionnan alla, maalin alta paljastui, että kyseessä on oikeasti vanhat pokat kun liitokset on tehty puutapituksella! Hion vanhat maalit pois ja pistin pintaan Vinhaa, sitä kun sattui olemaan sopivasti käden ulottuvilla, ja kuivumisen jälkeen ikkunalasit saivat kauniin tekstin pintaansa. Nyt tämä kehys koristaa portaikkoa. Tulin pitkän harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että tähän kohti taloa ei kannata uhrata mitään taulua, kun aurinko porottaa kesällä yläerkkerin ikkunoista tähän niin voimakkaasti, että taulut menisivät vain ajan saatossa pilalle. Mutta tämä kestää elämää!
Kirpparilta löysin avainkaapin parilla eurolla, vai oliko jopa vain yhden euron, en enää muista, mutta kun se kerran oli käsittelemätön, niin ei muuta kuin maalia pintaan ja neiti sai itselleen korukaapin:
Mitäs sitten vielä tuli tehtyä? No, otin työn alle talven aikana hankitun "lumikenkä"rottinkituolin, pesin sen kunnolla, kuivasin kesäauringon alla ja päälle Empire-maalia pari kerrosta ja da daa, tässä tulos:
Ja kun nyt neidon huoneessa ilmiselvästi pysytään, niin käsittelyyn samalla maalilla pääsi myös miehen tekemä tv-stereotaso, männyn väri sai poistua ja tilalle valkoista:
Neidon huone on siis valkaistunut pikkuhiljaa, kalusteiden jälkeen harkintaan lähti vihreä korostusseinä. Pitkään mietittiin kaikkia muita värejä, toin kaupasta muutamat tapetitkin testattavaksi, ja lopulta sitten päädyttiin siihen, että seinä saa nyt ensi alkuun vain valkoisen värin päälle (sekin) ja kesällä hankitun sisustustekstitarran. Maali on siitä kiitollinen sisustusmateriaali, että kun siihen kyllästyy, niin ei muuta kuin uutta väriä päälle, eikä kuluta kukkaron pohjaa niin kauheasti, nyt käytin kaikkea mitä varastoon oli jäänyt tästä rakentamisen aikana. Ja tässä tulos:
Itse asiassa maalauspuuhat sisällä alkoivat nuorimmaisen pojan huoneesta. Kaikki lähti siitä, kun Ikean parvisängyn käyttö ja sen tarpeellisuus ei enää vastannut kasvavan nuoren tarpeita, tilalle piti alkaa miettimään toisenlaista sänkyratkaisua ja kun se oli ratkaistu niin nuorimieskin alkoi kääntymään huoneen uuden värimaailman kannalle. Tässä pojassa on ilmiselvää sisustajansielua, hän piirtää tietokoneella hienoja piirustuksia taloista ja kaikesta muusta mahdollisesta, ja aina kun hänelle iskee halu muuttaa huoneessaan järjestystä niin hän ottaa ensimmäisenä mitan käteen ja suunnittelee mittojen perusteella kalusteiden siirron seinältä toiselle. Sain kyllä tehdä tarkan selostuksen hänelle millaiseksi olin suunnitellut hänen huoneensa ennen kuin sain tehdä tekstiilitilauksen netistä. Mutta työ kannatti, poika on enemmän kuin tyytyväinen, huonekin pysyy nykyisin paljon paremmin siistinä ja ainahan väriä voi muuttaa :)
Ylimmässä kuvassa alkutilanne, seinät olivat pojan valinnan mukaan alkujaan siniset, yksi seinä tummempi, ja alla sitten kuvakulmaa uudesta lookista. Alimmassa kuvassa näkyy ns. mummon lipasto, joka on isäni äidin peruja. Kun minä sain tämän lipaston itselleni esikoista odottaessani, niin siinä oli päällä aika monta maalikerrosta, ja kesällä -95 minä ison mahani kanssa skrapasin ja hioin kaikki maalit pois, aseman pihalla auringonpaisteessa, ja mieheni maalasi ruiskulla pinnan vaalean harmaaksi. Nyt tämä lipasto päivitettiin uusilla vetimillä, pieni sijoitus toi kummasti uutta ilmettä. Ja tähän väliin pitää kyllä mainostaa tätä hyvää maalia, pintaa ei ole sen jälkeen maalattu uudelleen ja lipasto on ollut meillä käytössä koko ajan, välillä tosi kovallakin, ja edelleen mistään ei ole kolhiintunut ja lohkeillut, on kestänyt muutot ja muksujen leikit :).
Kun kerran tuli puheeksi tuo nuorenmiehen sisustusinnostus niin näytänpä tässä samalla hänen koulutyönsä. Pinta on tässä käsittelemättä, minä sain kunnian vetää pintaan Osmo Colorin sävyteöljyn, poppelin sävyisen, koulupöydän kanssa sama väri, mutta esittelen tämän nyt ilman väriä, näette kuinka taitava nuorimies on puutöissä. Ja kyseessä on siis 7-luokkalaisen työ, isäänsä ilmiselvästi tullut:
Ja mitäs sitten vielä kertoisin? Tulipa pientä risupiperrystäkin tehtyä:
Ja sisustuskaupan löytölaarista löysin tällaisen ison kynttilänjalan, joka oli ällön persikan-vaaleanpunaisen värinen, kolhiintunut ja totta kai halvalla. Ei kun hiontaa ja maalia paukkupullosta ja näin tämäkin yksilö sai uuden elämän:
Tällä erää lopetan tämän päivityksen tähän, selkä alkaa ilmoitella istumisesta sen verran paljon, että pakko nousta ylös, mutta se vielä pitää kertoa, että me saatiin autotalliin + varastoon vuoden vaihteessa sähköt! Voi kuinka ihanaa on mennä hakemaan takkapuita kun ovipielestä vain napsautat valot päälle, ei enää taskulamppuäherrystä ja itsensä kolhimista pimeässä!!! Pieni asia ihmiskunnalla mutta iso asia meille :)
Nähdään taas
- Tia-
