Voihan pimeys

Talvi tekee tuloaa, ei sille mitään voi, ja ensimmäisenä siitä on merkkinä nämä aina niin nopsaan ja yllättäen tulevat pimenevät illat. Hipsinpä tässä yhtenä iltana kameran kanssa pihalle, kun ihme ja kumma täällä ei peräti satanut ja napsin muutaman kuvan hämärissä.

Talo iltahämärässä sisääntulon suunnalta

Talo takapihan puolelta

Suihkulähdealue

Suihkulähde ylhäältä kuvattuna

ja vielä yksi lähikuva

 Suihkulähteestä sen verran, että tuosta ruukusta ei siis vielä solise vesi, mutta kunhan löydetään oikean kokoinen vesiletku siihen tarkoitukseen niin sitten veden olisi tarkoitus laskea myös siitä.

Ja kun kerran viileät ilmat on ikävä kyllä alkaneet painaa päälle niin takkaan on viritelty tulia, jo monen monta kertaa. Nyt oli hyvä ottaa kuva, kun nuohooja oli käynyt ja sain hyvä syyn puhdistaa pellin ja lasiluukut kaikesta töhnästä ja noesta. Kyllä tässä taas kelpaa istua iltaa ja nauttia tulen loisteesta, takan molemmin puolin =).

Minun iki-ihana mieheni yllätti tässä yksi päivä ja toi töistä tullessaan vaimolle "tuliaisena" matkan varrelta alla näkyvän lyhdyn. Tuntee vaimonsa maun ja kynttilämanian ihan selvästi, kai se 20 + jossain jo näkyy.

Kun kaikki kesän pahimmat kiireet ja tekemiset on takana päin sain vihdoin ja viimein ompeluinsiraation ja ompelin keittiöön uudet verhot. Kangas on ollut odottamassa jo jonkin aikaa, tosin tuo valkoinen rimpsu on tosi tosi vanha, edesmenneen mummoni lakanoista "revitty" ja rypytetty, eli tuunatut verhot ála T.

Tekaisin työpaikan pihalta keräämistäni vaahteran lehdistä alla näkyvän kranssin. Ohjeen tähän bongasin Rillan blogista: http://rillankoti.indiedays.com/2012/10/02/diy-vaahterakranssi/. Ei ollut tosiaan mikään aikaa vievä, ainoa mitä vei, oli peukalon kynsi. Mutta ei tätä hanskat kädessäkään olisi voinut tehdä, joten jotain pitää menettää jotta saa tällaisen aikaseksi. Tämä yksilö ei jää meille, lähtee tuliaislahjaksi.

  Näihin kuulumisiin see you, luvassa maisemakuvia lähiaikoina =).