Meiltähän tämä käy

Nimittäin paikallaan olo, joo. Luvattiin ettei tehdä pihassa enää tälle vuodelle yhtään mitään, ja ei mennyt kuin muutama päivä niin taas nakerrettiin. On vissiin pysyvä tauti kun ei osaa olla tekemättä. Tosin olen jopa tällä viikolla parina iltana ollut täysi sohvaperuna ja kerrankin sai katsottua niitä ohjelmia töllöttimestä, mistä muut vain puhuvat :).
Mutta siitä tekemisestä, mitä täällä on sitten tehty:

Miehet rakensivat grillipaikalle katosrungon sen jälkeen kun olin isännän kanssa naputtanut alle kivipohjan. Katoksen reunoille istutin muutaman villiviinin. Istutan niiden kaveriksi vielä kärhöjä, tuomaan kukkaloistoa vihreyden keskelle. Tämän katosrungon päälle tulee vielä raudoitusverkko, jonka tarkoitus on siis olla kiipeileville kasveille runkona, tähän tulee sitten vihreä katto vuosien saatossa. Isäntä rakentaa tänne vielä istumapaikat, jolloin paikasta pääsee nauttimaan ilta-auringon laskiessa, ei tarvitse sitten vain seisoskella. Ja mikä parasta tässä on se, että materiaalit eivät tulleet maksamaan mitään, tai onhan ne joskus jo maksettu, mutta nyt ei haettu mitään uutta lisää, kierrätettiin vain kaikkea rakennusmateriaalia mitä oli jäänyt yli ja minä valttasin rungon puuöljyllä. Eli tekemisen vaiva oli suurin ponnistus ja siinäkään ei oikeasti kauan näiltä meidän miehillä mennyt :)

Sitten pihasta:

Kannattaa lähteä taimikauppaan miehen kanssa, tuloksena kotiintuomisia koko rahan edestä! Päätettiin rajata tätä osaa pihasta tuijarivillä ja ensin ostettiin nämä isommat timattituijat ja parin päivän päästä kävin hakemassa 6 pientä tuijaa kaveriksi, nuo kaksi kun olivat niin orvon näköisiä. Nyt sitten odotellaan muutama vuosi ja sitten tässä pitäisi olla tuuhea tuija-aita.

Meillehän ei pitänyt tulla kukkapenkkejä, juu ei, mutta kuinkas kävikään? Appiukko toi mukanaan kaikkea "sinistä" anoppilan kukkapenkistä ja siitä se sitten lähti. Täytyihän ne istuttaa ja siinä sivussa penkki alkoi muodostumaan kuin itsestään. Anoppi toi hääpäiväjuhlien alla lahjaksi viininpunaisen pionin ja täytyihän sille hakea kavereita: valkoinen ja vaaleanpunainen kiinanpioni lähti samaisella taimikauppareissulla mukaan. Tähän on nyt sitten kasvamassa ns. sininen ja punainen puoli, muut värit eivät ole tervetulleita tähän penkkiin, en tykkää sekametelisopasta laisinkaan.

Tässä yhdessä blogissa kysyttiin mieluisinta paikkaa/asiaa kotona. Ensimmäisenä ajatuksena oli takka, mutta on vielä toinenkin paikka, joka joka kerta kotiin tullessa saa hyvälle mielelle:

ulko-ovelta aukeava näkymä kohti yläkertaa.

Kertaakaan ei ole vielä kaduttanut että aukaistiin tuo aukko yläkertaan! Mutta tämähän onkin ollut tarkoitus, tuunata "pakettitalosta" oman näköinen ja tässä kohdin olemme mielestäni onnistuneet 100:lla.

Huomasin myös, että tästä kulmasta pihaa/taloa ei ole koskaan tullut kuvattua, joten näette nyt miltä sisääntulon takaosa näyttää. Koska korkeusero nurmikon ja talon kohdalla on aika suuri, päätin heti alussa, että tähän kulmaan ei nurmikkoa kylvetä, kuka hullu tuon kanssa jaksaisi vääntää. Eli rinne sai päälleen multaa ja istutin siihen viime syksynä vuorenkilpeä, pihasta löytyneitä esikoita, alennusmyynnistä löytyneitä ruusuangervoja ja työkaverilta saatua hopea....jotakin (en muista nimeä kuollaksenikaan). Nuo tikkaiden osat olisi tarkoitus saada katolle eli pysyvä paikka ei ole tuossa talon seinustalla ;). Tikkaathan jouduttiin siirtämään takapihan puolelta pois kun terassin pergolaa alettiin rakentamaan.

Mutta nyt siirryn kaunistamaan itseäni ja lähden tästä Ikeaan, sain puhuttua tuon mieheni kaveriksi!